Kuuluuko?!
29.07.2020
Vietin juhannusta Kainuussa. Tutulla kotilahdella päivysti iltaisin yksinäinen kuikka. Aamuvarhaisella joutsenpariskunta ojenteli siellä kaulojaan. Päivällä järven yllä kirkuivat tiirat ja kalalokit. Iltapäivän raukeudessa taivaanvuohi mäkätti pellon yllä ja metsässä kukkui käki. Lukuisat pikkulinnut sirkuttivat läpi yön, mutta joukkoon oli eksynyt myös uusi, ennenkuulumaton ääni. Kauas kuuluvaa ja narisevaa ”laulua” luulin ensin sammakoksi. Se olisi voinut ollakin epävireisen rupikonnan ääntelyä, mutta laulajaksi paljastui kuitenkin lintu, ruisrääkkä. ”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu..” paketoi hyvin kesäyön tunnelman myös Eino Leino.
Elämämme on täynnä ääniä. Monelle meistä kuulo on tärkeä, joillekin ehkä jopa tärkein aisti. Sen merkitystä lisää puutteet muissa aisteissa, esim. näköaistissa. Sen lisäksi, että kuulo on jokapäiväisen elämän kannalta lähes välttämätön, sen avulla voimme myös nauttia monista meille merkittävistä asioista: lapsen ensimmäinen sana, kaunis musiikki, linnun laulu, puron solina, rakkaan ihmisen kuiskaus.
Korva on ihmeellinen elin. Kaikilla sen osilla, työkaluineen kaikkineen (vasara, jalustin, alasin) on oma tärkeä tehtävänsä. Ja ajattelepa vaikka korvan sisäisiä suojamekanismeja; kun äänen taso ylittää n. 80 dB, tärykalvo kiristyy ja jalustin siirtyy pois soikealta ikkunalta. Näin voimakas ääni ei pääse vaurioittamaan sisäkorvaa. Entäpä sisäkorva; simpukka on monimutkainen, nesteen täyttämä systeemi, joka osallistuu kuulotoimintoihin. Yksinkertaistettuna: simpukka muuttaa ääniaallot hermoärsykkeiksi. Sisäkorvan kaarikäytävillä ei ole varsinaisesti merkitystä kuulon kannalta, mutta niillä on tärkeä tehtävä tasapainoelimenä. Siihenkään ei kiinnitä juuri huomioita – paitsi silloin, kun päässä ikävästi huippaa. Korvalehti ja korvakäytävä muodostavat ulkokorvan. Korvalehdellä, sen lisäksi että sillä on omat tehtävänsä, on myös esteettinen merkitys. Kautta aikojen korvalehteen on kiinnitetty erilaisia killuttimia ja koruja. Sanotaan myös, että korvalehti on ainoa ihmisen osa, joka kasvaa koko elämän ajan.
Korvatulehdus, virallisemmin välikorvatulehdus tai otiitti, on melko tuttu vieras lapsiperheessä. Yleensä korvatulehdus todetaan tavallisen nuhan yhteydessä ja sen ilmaantuvuus on suurimmillaan noin vuoden ikäisillä lapsilla. Korvatulehduksen yhteydessä voi kehittyä ns. liimakorva. Tällöin välikorvassa on ilmansaantiongelma ja ilmastoitumisen avuksi korvat voidaan putkittaa eli tärykalvoon asennetaan pieni ilmastointiputki. Usein toistuvat monet korvatulehdukset ja liimakorva voivat altistaa kuulonalenemalle. Äkillisen välikorvatulehduksen oireet ovat samankaltaiset kuin pelkän ylähengitystieinfektion, joten diagnosointi luotettavasti vaatii korvan tutkimista. Silmämääräisen tarkastelun lisänä diagnosoinnissa käytetään nykyisin usein tympanometri-nimistä laitetta. Tulehtuneeseen välikorvaan muodostuu märkäeritettä ja tympanometri havaitsee tämän nesteen. Laite lähettää kohti tärykalvoa äänen ja ottaa vastaan kaiun, jonka perusteella tympanometri piirtää näytölleen tympanogrammin eli käyrän. Tämän käyrän muodosta välikorvan tilanne voidaan päätellä.
Meidän valikoimassamme tympanometri on ollut kymmenisen vuotta. Laite on monen yleis-, lasten- ja korvalääkärin jokapäiväinen työkalu. Se on hyödyllinen väline luotettavaan diagnosointiin. Lisäksi laitteen nopeuden ansiosta pientä, kipeää korvapotilasta ei tarvitse pitää kauan paikoillaan tutkimuksen aikana.
Valikoimassamme on myös huippuhienoja audiometrejä ja äänieriöitä kuulontutkimukseen – mutta se on sitten jo ihan oma juttunsa.
Kuulemisiin!
-Maikku
Korvan rakennekuva: Kuuloliitto